Juha Torvinen
Eppu Normaalin kitaristin Juha Torvisen varhaisin koulumuisto musiikkiin liittyen löytyy vuosien takaa Rovaniemeltä.
- Luokkamme esiintyi koulun joulujuhlassa playbackina "esittäen" muistaakseni jonkin Louis Armstrongin kappaleen. "Soitin" siinä trumpettisoolon, Juha muistelee. - Esitys kuvattiin kaitafilmille, jonka toivoisin vielä joskus putkahtavan esiin jostakin.
Ensimmäisen bändinsä Juha pisti kasaan 14-vuotiaana koulukavereidensa kanssa Kauhavalla.
- Pidettiin meteliä, jokaisella oli jokin soitin. Treenasimme varmaan peräti kolme kertaa, muistelee Juha.
- Ylöjärvelle muutettuani soitin useammassakin rokkibändissä ja viikonloppukeikkailua tein humppayhtyeessä. Sain siitä jopa korvausta, joten olin ajoittain lukion varakkain kaveri, opettajia lukuun ottamatta.
Lahjakas muusikko ymmärsi jo varhain sopivansa luovalle alalle. Viimeistään lukiossa asia kävi selväksi, liikunnanopettajan suosiollisella avustuksella:
- Voimistelunopettajani sai minut varmaan tahtomattaan tajuamaan, että koripallo, lentopallo tai pitkänmatkan juoksu eivät ole minun tehtäviäni tässä maailmassa.
Koko ikänsä soittanut ammattimuusikko ei vieläkään pääse vieraantumaan kitarastaan.
Kuva: Harri Hinkka
- Kun on haave muusikoksi ryhtymisestä, ei harjoitustunteja lasketa. Yhä nykyäänkin otan joka päivä kitaran käteen, edes minuutiksi. Se on tapa, kuten hampaiden pesu. Kiertueen tai studioon menon edellä soitan paljonkin. Muusikoksi en päätynyt sinnikkyyden tai lahjakkuuden kautta, vaan uskomattoman ja yhä jatkuvan tuurin ansiosta. Minulla on ollut ylittämättömän hyvä säkä!
Menestyksestä ei silti voi koskaan olla ihan varma, eikä Juhakaan jätä kaikkea sen varaan. Tekijänoikeusasiat ovat tärkeitä koko yhtyeelle.
- Olen saanut elantoni tavalla tai toisella musiikista koko elämäni ajan, mutta huomisesta en tiedä. Jos tekijänoikeuksia tai niiden valvontaa ei olisi lainkaan, ei olisi myöskään nykymuotoista Eppu Normaalia. Se on varma.
